14.10.2010

Forgive me autumn

En ole koskaan erityisemmin pitänyt syksystä. Kun ystäväkirjoissa kysyttiin lempivuodenaikaa, vastasin aina kesä, sen kummemmin miettimättä. Kaikkienhan lempivuodenaika lapsena oli kesä. Lomaa koulusta, saa siis nukkua ja tehdä mitä huvittaa. Syödä paljon jätskiä ja mansikoita. On niin kuuma, että asvaltti polttelee jalkapohjia matkalla uimarannalle. Järvivesi on aluksi ihan liian kylmää mutta lopulta ihanan virkistävää.
Pidän siitä, että Suomessa on neljä vuodenaikaa. On vaihtelua ja jokaisessa on omat erikoisuutensa. Hyvät ja huonot puolet. Talvella kun sataa glitteriä taivaalta ja lumihanki on täynnä timantteja. Mutta sitten on räntäpäivän jälkeinen pakkaspäivä ja kävelytiet on salakavalaa liukumäkeä. Keväällä ensimmäiset lämpimät päivät, niin että tarkenee ilman takkia ulkona ja auringonsäteet tuoksuvat jo aavistuksen kesältä. Mutta sitten se sama aurinko, viiltävän kirkas ja julma valo, joka aiheuttaa päänsärkyä, takatalvi murskaa taas kaikki haaveet.
Syksyssä rakastan niitä kirpeän kuulaita aamuja, kun aurinko paistaa, mutta hengitys höyryää. Ja puiden räiskyviä värejä. Mutta syksyllä saapuu kylmyys ja pimeys. Mulla on aina kylmä. Aina. Paitsi helteellä. Päivä päivältä lisääntyvä ja aikaistuva pimeys on musta aukko, joka imee mut sisäänsä. Se aika ennen lunta ja alastomat puut, se on hirveintä. Pelkkää mustaa, pimeyttä, synkkyyttä. Pidän kovasti alkusyksystä, mutta vihaan loppusyksyä.
Oon ehkä vähän myöhässä tän syksyaiheen kanssa, kerta Suomessa on satanut jo lunta. Mutta täällä talvesta ei ole vielä tietoakaan. Sunnuntaina auringossa oli kuuma. Nyt on vain plus kymmenen ja se tuntuu jäätävältä. Ostin onneksi villatakin ja on ihanaa, kun ei palele niin paljoa. Pakko hankkia niitä lisää. Miksen omista monia pehmeitä ja lämpöisiä villapaitoja? Miksi oon värjötellyt neuletakeilla ja ihme viritelmillä kaikki aikaisemmat syksyt ja talvet?
Täällä puiden lehdet on vieläkin enimmäkseen vihreitä, mutta niitä varisee silti maahan vähitellen. Metsätiet on täynnä vihreitä piikkipalloja, kastanjoita. Ihmiset kulkee siellä muovipussien kanssa ja kerää niitä ruskeita juttuja piikkipallojen sisältä. Täällä jos on ruskeat silmät tai vähän tummempi iho, ne on marron, kastanjanruskeita. Maistoin yksi ilta kastanjavanukasta/moussea (ihan kaupasta ostettua), ei mitenkään erityisen hyvää.
Tajusin oikeastaan vasta vuosi sitten, syksyllä, että muistakin vuodenajoista voi ja saa tykätä, kuin kesästä. En kuitenkaan osaa sanoa, mistä pidän eniten. Ennen se oli selkeästi kesä, nyt sanoisin ehkä alkusyksy. Tai loppukesä. Tai alkukesä. Tai jotain. Kuka pystyy sanomaan, milloin syksy vaihtuu lopullisesti talveksi, kuka määrittelee sen hetken? Ranskassa ilmeisesti ne on ihan virallisia päivämäääriä, ainakin maman ilmoitti mulle (tästä on jo paljon aikaa), kun oli syksyn ensimmäinen päivä.
Mua pelottaa, että talvi on täällä kuin Suomen marraskuu, mun painajainen. Ei lunta, pelkkää pimeyttä ja tuulta ja sadetta. Mutta aion selvitä. Hankkia monta lämmittävää villatakkia. Onneksi mulla on jo mun Hai-saappaat täällä mukana Sekä piristävä ja ilostuttava sateenvarjo

Kuvat weit

4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Toivotaan, että saatais ees vähän ruskaa. Suomessa on kuulemma ollut tosi nätti syksy, harmi ettei päässyt näkemään! Mullakin on ilostuttava sateenvarjo, vaaleansininen valkoisilla pilkuilla. :--) En oo vaan päässyt käyttämään sitä, tosin ihan hyvä ettei oo satanut. :D

    VastaaPoista
  2. Hihii, täällä ei ihan tommosia värejä kyllä oo (vielä?) näkyny, toivotaan, että kohta lehdet muuttaa väriä =)

    VastaaPoista
  3. Mulla on niin sama juttu ton vuodenaikatsydeemin kanssa!! Ennen olin aina sellanen KESÄKESÄKESÄKESÄ___KESÄ___KESÄKESÄ mut nykyään oon aivan mielettömän ihastunut syksyisempään fiilikseen, just esim alkusyksyyn. Ja syksyyn muutenkin. Ah, pimeys <3

    VastaaPoista
  4. Tää on ehkä vähän vaikee selittää, mutta tykkään pimeydestä, jossa on valoja :D Siis esim katulampuista illalla tai jouluvaloista lehdettömissä puissa tms... Mutta muuten pimeys on aika masentavaa :((

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.