25.8.2013

I WILL BE A GUN

IMG_20130813_232552
IMG_20130825_134909

Olen viime aikoina miettinyt paljon rohkeutta ja uskaltamista, taas kerran.

Ette uskokaan, kuinka monena iltana olen itkenyt kuinka idiootti olen, kun lähden vaihtoon. Pois täältä ja pois mun rakkaimpien luota.

Kuinka sydäntäpuristavan kamalaa on sanoa ystäville, että nähdään ensi kesänä.

Välillä en enää edes muista, miksi alunperin halusin lähteä.

Mutta sitten mä muistan.


Sen takia mä lähden.

Joskus on vaan hypättävä pää edellä jääkylmään veteen, jotta sieltä noustessa tuntuu lämpimämmältä. Jotta huomaa, että ei hukkunut. Että osaakin uida.

Vaikka kuinka pelottaisi.

Ja mua pelottaa aivan saakelisti.


8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. kiitos!! on tää kyllä hurjaa!

      Poista
  2. Hyvin se menee!!! :--) Ja kahvilasuunnitelma oottaa täällä, kummalle puolelle koskee muuten perustetaan se? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin, eiköhän! haha, jaa-a pitää miettiä! :--D

      Poista
    2. ROOSA!

      Kiitos näistä sanoista. Näitä tarvitsin. Vaikka en itse ole edes lähdössä valtameren taa vaan Helsinkiin. Silti olen kauhuissani, kun perhe, ystävät ja poikaystävä jää Tampereelle. Olen nössö juu. Mutta ollaan rohkeita! Olet ihana.

      Poista
    3. et sä oo nössö. sähän lähdet! ei sillä ole väliä, onko välimatkaa satoja vai tuhansia kilometrejä, lähteminen on aina vaikeaa jos jotain jää jälkeen. kaikkea hyvää sulle helsinkiin! kyllä me pärjätään :--) <3

      Poista
  3. Oot niin rohkea jo nyt. Uskon ja tiiän tunteen mutta mummona keinutuolissa tämäkin voi tuntua hienolta, muista se. Kaikella on tarkotuksensa. Tsemit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos!! <3 mutta onhan se vähän hassua miettiä jo nyt, kuinka siistiä on tulla takas sitten monen kuukauden päästä, kun pitäisi olla innoissaan lähdöstä jo. tai oonhan mä innoissani myös, mutta aika kauhuissani kanssa. mutta kai se kuuluu asiaan.

      Poista