16.11.2014

Look after yourself

bubble02

Anonymous said: but how do you learn to love yourself and not to rely on others?

gvmma: It’s difficult. I still don’t know how I did it. I think I just started to make art I liked, I dressed how I liked, I made myself who I wanted to be. I looked to lots of my female heroes (artists and friends) and I actively loved them and aspired to be like them / began to love myself. I just looked after myself.


Niinpä, eipä se olekaan helppoa. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja olla välittämättä muiden mielipiteistä. Paljon helpompaa on vertailla ja kadehtia. Mutta kuinka tuhoisaa ja musertavaa sellainen onkaan; ajatella, että kaikki muut ovat itseä parempia, fiksumpia, kauniimpia, hauskempia, kivempia ja kaikin tavoin parempia ihmisiä.

Väittäisin kuitenkin, että jos pyrkii teoissaan hyvään, ei voi olla olematta hyvä tyyppi. Väittäisin myös, että kun alkaa nähdä hyvyyden muissa, alkaa sitä nähdä itsessäänkin. Siksi kannattaakin haalia ympärilleen ihmisiä, jotka inspiroivat, joiden tekemisiä ja olemusta ihailee ja jotka antavat ja ottavat energiaa sopivassa suhteessa.

Idoleita ja henkilökohtaisia ihanteita saa olla, kunhan muistaa, että kukaan ei ole täydellinen (ei, ei edes Beyoncé), koska se on täysi mahdottomuus.

Aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät koskaan, ikinä, epäilisi itseään ja omia kykyjään. On ihan tavallista peilata itseään muihin, mutta ei kannata antaa muiden menestyksen lannistaa. Ei se ole sulta pois.

Ja kannattaa muistaa, ettei me koskaan olla valmiita. Koko elämä on yhtä opettelua ja itseen tutustumista. Kasvaminen ja aikuistuminen on jatkuvaa liikettä ja muutosta.

Enkä todellakaan väitä, että olisin itse jotenkin figured it all out, valaistunut tai millään tapaa pätevöitynyt neuvomaan muita. Mutta tämmöisiä oon pohdiskellut tässä. Ja mulla jos kenellä on hetkiä, kun samaistun vaikkapa tähän Kafkan ajatukseen täydellisesti ja tunnen itseni turhimmaksi olennoksi maan päällä. Mutta yhä useammin tuollaisina hetkinä osaan nähdä tilanteen huvittavuuden ja muistuttaa itseäni, kuinka hemmetin hyvin asiat mulla oikeasti onkaan.

Että ehkä mä oikeasti oonkin ihan hyvä tyyppi.

(Tai sitten kaikki on vaan mun omaa harhakuvitelmaa, in which case, älkää kertoko mulle!)

Joten, sanonpa vielä, jos kukaan ei ole tätä hetkeen sanonut:

Sä oot hyvä tyyppi.

Arvokas ja rakastettava juuri tuollaisena.

(Vaikka tiesitkin sen jo, etkä oikeasti edes tarvitse ketään sitä sulle sanomaan! Sinä itse riität.)

8 kommenttia:

  1. Tää on kyllä ihanaa, kun ikää tulee lisää, niin jotenkin se kauhea kipuilu siitä omasta olemisesta on alkanut hälvetä, ja tilalle on vaan kasvamassa itsevarmempi ja tasapainoisempi ihminen. Saa jotenkin hirveesti aikaan, kun suurin osa ajasta ei mee vaan itsensä sättimiseen. Paljon kivempaa näin.

    Vaikka jo ujosti tossa uumoilitkin, että oot hyvä tyyppi, niin mä rummutan sitä täältä ku Safri Duo -bändin jäsenet konsanaan: SÄ OOT SIKAHYVÄ TYYPPI! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huh no nimenomaan ja sit vaikka semmosia low pointeja joskus tuleekin, niin niistä pääsee yli jotenkin paljon nopeammin kuin joskus nuorempana :--) ja tosiaan, energiaa voi suunnata paljon enemmän muualle, kun kaikki aika ei mene murehtimiseen, että kelpaako vai ei.

      ♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡ !!!!!!!!! ja niin sinäkin, ihana!

      Poista
  2. Tästä tuli ihana olo, kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jess mahtavaa, sitten onnistuin tavoitteessani :--) pus! ♡

      Poista
  3. Tämä tuli niin tarpeeseen tälle aamulle! Takana liikaa kymmentuntisia työpäiviä ja liian vähän unta, joten alkoi pääkoppa olla koetuksella. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uhh, kuulostaa hurjalta, tsemppiä kovasti!! :--*

      Poista
  4. vau ja vou! kiitos tärkeistä muistutuksista. onnea ja iloa marraskuuhusi!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.